Välillä tulee fiiliksiä, että miksei minulla ole isosiskoa tai -veljeä? Jotain, joka osaisi kertoa sopivimman vastauksen elämän tämän hetkisiin kysymyksiin joita itse joudun pohtimaan.
Vanhempiin ei halua lähteä nojautumaan sillä en ole apua moneen vuoteen heiltä juuri kysellyt kun elämäntilanteet on niin erit. Vanhempien sisarusten kanssa olisi joku joka olisi käynyt samoja tilanteita läpi tässä hetkittäin, niin ei tarvitsisi olla itse se joka selvittää ympäri maailmaa että miten asiat kannattaa hoitaa.
"Minä ensin" ei olekaan enää niin hauskaa kuin luulisi. Kun joka puolelta sataa eri ohjeita ja päätökset pitäisi pystyä tekemään helposti ja ulkoisesti tulee paineita, että "koskas sinusta tulee äiti" kun et ole edes varma omasta elämästäsi. Tällä hetkellä vastaus yleisesti kysyttyyn epäkohteliaaseen kysymykseen on yhtä töykeä, kuin kysyjän epähuomiossa loukkaava tarkoitus. Entä jos ei koskaan? Ei se ole olennaista eikä toivottua. Isosisko osaisi auttaa tällaisessa dilemmassa ja kertoa, mitä pitää vastata. Huvittavinta tässä on ajatella, että mitä muut ajattelevat silloin kun pikkuvelistä tulee ensin lapsellinen (=perheellinen, mutta onhan 2 ihmistä jo perhe).
Vanhemmat sisarukset osaavat katsoa tilannetta sinun kannaltasi, he muistavat vielä, millaista on olla nuori siinä missä vanhempien aika on kullannut muistot (tai ainakin näin esitetään, että he olivat oikeita enkeleitä).
Itse olen saanut kunnian jakaa vanhemman sisarukseni viisautta kahdelle seuraavalle, jolloin he ovat tulleet kysymään.
1. Isosiskoa kosketti tiukemmat säännöt
Kun perheeseen syntyy pikkusisar, vanhemmilla on jo kokemusta lapsen kanssa elosta ja he osaavat – tai vihdoin uskaltavat – hieman hellittää. Isosiskosta puolestaan tämä saattaa tuntua epäreilulta: miksi minä en saanut samanlaisia vapauksia? Miksen minä saanut juoda omenamehua lounaalla tai katsoa telkkaria? Miksi minä en saanut mennä kavereille yökylään tai tuoda poikakaveria näytille?
Vaikka kaikki tämä ärsyttää, isosisko ei kuitenkaan halua evätä pikkusiskoltaan näitä vapauksia. Päiväkirjojen sivut sen sijaan ovatkin täyttyneet tästä turhautumisesta ja epäoikeudenmukaisuudesta.
2. Isosisko on vanhempi ja viisaampi?
Ensimmäiseen lapseen kohdistuu paljon odotuksia, toiveita ja haaveita – ja vaatimuksia. Häntä saatetaan patistaa opiskeluun, eikä koulun diskoihin ole asiaa ennen kuin läksyt on tehty. Esikoinen on myös se, joka joutuu oppimaan kaiken kantapään kautta ja osoittamaan vanhemmilleen, mikä hänen kohdallaan toimii ja mikä ei.
Koska isosisko saa raivata tiensä itse, ja kokea pettymyksiä, turhautumisia ja kasvukipuja, se myös tekee hänestä kypsän ja vastuuntuntoisen, jota pikkusisaren on helppo katsoa ylöspäin ja ihailla. Kuinka moni pikkusisar pitääkään isosiskoaan viisaana? Niinpä.
3. Isosisko yritti olla pienestä pitäen hyvä roolimalli
Pikkuvanhat isosiskot ovat monille tuttu näky. Isosiskon roolissa moni alkaa käyttäytyä hitusen vanhempana kuin mitä todellisuudessa on. Isosiskot miettivät valintojaan ja tekojaan eri näkökulmasta, sillä he tietävät pikkusisarien katsovan heitä ylöspäin ja jopa matkivan heitä.
Vaikka isosisko olisi halunnut heittäytyä vastuuttomaksi ja pitää hauskaa, useimmiten hän on saattanut hillitä itseään näyttääkseen hyvää mallia pikkusisarelleen – tai ainakin on pyrkinyt peittelemään tekosiaan.
Isosiskot eivät kerro yhtä innokkaasti ongelmistaan pikkusisarilleen, vaan pyrkivät suojelemaan heitä – sen sijaan he haluavat kuulla, jos pikkusisarella on jotain sydämellään.
4. Isosisko halusi jakaa viisautensa sinulle, eikä nalkuttaa
Isosiskot ovat kovia neuvomaan, ohjaamaan ja jakavat jopa kyllästymiseen asti oivalluksia elämästä pikkusisarilleen – sillä heillä on jo jonkin verran kokemusta elämästä, kuten vaikkapa riidoista vanhempien kanssa, koulunkäynnistä, kommunikoinnista, ihmissuhteista.
Joskus isosiskon antamat neuvot saattavat kuulostaa pikkusisaren korvissa pelkältä nalkuttamiselta, mutta isosisko ei halua pikkusisarensa kokevan samoja ongelmia, virheitä tai suruja, joita hän itse on käynyt läpi. Isosiskolla on vahva hoivavietti, eikä hän halua pikkusisarensa satuttavan itseään.
5. Isosisko seurasi sivusta toilailujasi sydän syrjällään
Vaikka isosisko olisikin kovinkin innokas neuvomaan pikkusisartaan, hän myös tietää, että jotkut asiat täytyy vain kokea itse, kantapään kautta.
Hän on seurannut sivusta pikkusisaren toilailuja tietäen, etteivät hänen neuvonsa olisi edes menneet perille, vaikka hän olisi kuinka yrittänyt puhua pikkusisarensa pään ympäri ja varoittaa tätä. Mutta isosisko haluaa kuitenkin olla pikkusisarensa tukena ja on valmis kuuntelemaan tätä, jos ja kun elämä on kolhinut. "Mitäs minä sanoin" -ajatus hiipii isosiskon mieleen, muttei hän välttämättä sano sitä ääneen.
6. Isosisko neuvoi salaa vanhempia, miten toimia kanssasi
Koska isosiskot ovat lähestulkoon automaattisesti sisarensa valvojia, he myös kertovat vanhemmilleen, jos ovat esimerkiksi huolissaan pikkusisarestaan. Se, että isosiskosi käräytti sinut tupakanpoltosta tai muusta, on vain ollut huolenpitoa. Se, että hän luki päiväkirjaasi, ei välttämättä ollut pelkkää uteliaisuutta, vaan huolta.
Isosiskot myös vinkkaavat vanhemmilleen, millaisia tuntemuksia pikkusisar käy läpi ja neuvovat, miten kasvukipuilevaa pikkusisarta kannattaisi lähestyä – heillä kun on tästä omakohtaista kokemusta. Kukapa muu osaisi kertoa ja ymmärtää, mitä pienen tytön päässä liikkuu, ellei itse saman kokenut tyttö? Isosisko on saattanut myös puolustaa sinua ja oikeuksiasi.
7. Isosiskoa pelotti seurata, kuinka vanhenit
Pikkusisaret ovat yleensä perheen pieniä “vauvoja” ja silmäteriä. Kun pikkusisar alkaa saapua murrosikään, heitä piinavat monet kysymykset, selittämättömät tuntemukset, kiukku ja ahdistus. Silloin he saattavat kääntyä vanhemman ja viisaamman puoleen: isosiskon.
Pikkusisar kysyy mieluummin neuvoa isosiskolta (kyllä, juuri siltä, jonka neuvot ovat tuntuneet aiemmin nalkuttamiselta) kuin vaikkapa vanhemmilta. Tämä herättää isosiskossa ristiriitaisia tunteita: pikkusisar ei olekaan enää niin pieni. Se voi herättää suojeluviettiä entisestään: isosisko onkin se, joka haluaa tietää kenen kanssa pikkusisko pyörii, mitä hän oikein puuhailee päivät pitkät ja kenen kanssa.
8. Isosiskon kritiikki oli osoitus välittämisestä
Nalkuttava, joskus jopa kiusaava isosisko saattaa tuntua pikkusisaresta ajoittain äärimmäisen ilkeältä. Todellisuudessa kiusoittelu ja kritiikki ovat olleet vain osoitus välittämisestä. Joskus se on saattanut aiheuttaa välillenne kaameita riitojakin ja väärinymmärryksiä, mutta taustalla on kuitenkin ollut huoli tai ärsytys – isosiskoa ärsyttää suunnattomasti, jos pikkusisar käyttäytyy esimerkiksi asiattomasti tai lapsellisesti.
Isosisko tuntee myös herkästi suunnatonta pettymystä tai epäonnistuneisuutta, jos pikkusisar käyttäytyy huonosti tai tekee huonoja valintoja.
9. Isosisko käyttäytyy kuin opettaja, hoivaaja ja henkivartija
Oli tilanne mikä tahansa, isosisko on se, joka puolustaa pikkusisartaan kynsin ja hampain. Hän puuttuu asiaan, jos saa kuulla pikkusisartaan kiusattavan tai kohdeltavan huonosti. Hän varmistaa, että onhan pikkusisar syönyt, auttaa kotiläksyissä ja lainaa tälle vaatteitaan (joskus hampaat irvessä). Sama kaava toistuu myös aikuisena – eri mittapuussa.
10. Isosisko tietää olevansa se, jolle soitat ensimmäisenä hädänhetkellä
Isosisko on valmis tekemään pikkusisarensa puolesta mitä vain. Hän on myös auttanut pikkusisartaan kimuranteissa tilanteissa, jättänyt kertomatta vanhemmille pahimmista toilailuista ja pitänyt kaikista salaisimmat salaisuudet itsellään. Kaikista edellämainituista syistä johtuen pikkusisko tietää, että isosiskolle voi soittaa mistä vain, milloin vain.
Isosiskon rooli vastuunkantajana ja huolehtijana tuntuukin jatkuvan läpi elämän – sillä hänhän on se, joka on ollut isossa roolissa pikkusisarensa elämässä, omasta halustaan.
Lähde:
MTV
