torstai 21. helmikuuta 2019

No story lives unless someone wants to listen.

Tänä keväänä on ollut aika palata vanhan ystävän luo. Ystävän joka kulkee mukana repussa minne menenkin. On uskomatonta miten joku asia on sykähdyttänyt joskus niin paljon, että vielä yli 10 vuoden jälkeen palaan lapsuuden suosikkitarinaani. Vielä yli 10 vuoden jälkeen oivallan lukemalla ja se on rikkaus. Parannan mielikuvitustani ja se on taianomaista.
By page or by the big screen. I'm home.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Join a pole competition they said, it'll be fun they said

Ja niin se olikin!! Aamulla lähti suunta kohti Raumaa ja Walimon tankotanssikisoja. Eilen oli pakattu kasa eväitä ja kaikki tavarat kahtee...