lauantai 21. huhtikuuta 2018

For me, fitness is not just about hitting the gym; it is also about an inner happiness and an overall well-being.



Tällä viikolla on ollut taukoviikko. Eli treeniä mutta ns. leikkipainoilla. Tein saman ohjelman kuin yleensä mutta puolitin painot. Eniten jännittää, että miten pääsen takaisin isoihin painoihin ja jaksanko oikeasti? Pikkupainotkin olivat raskaita, tein sarjat nopeasti enkä pitänyt tarpeeksi taukoa koska ei tuntunut että tarvitsen.

Käsipainot tein 3 kg painoilla, mutta haastoin sitä seisten. Yleensä teen istumalla ja on helppoa. 12 toistoa seisten vaati keskittymistä vaikka olikin pienet painot.

Jalkaprässissä oli n. 60kg. Se oli ehkä helpointa koska jalkalihakseni ovat olleet vahvoja alusta alkaen.

Huvitti ajatella miten näytän siltä etten osaa laittaa painoja itselleni oikeaksi kun tein kaiken niin nopeasti ja helposti. Samalla kun vieressä bodarit ähkii ja huutaa kun nostavat miljoona kertaa itsensä kokoisia painoja ja itse teen vain muutamalla kilolla siihen nähden, tuli aika mitätön olo.

Kirjottaessani tätä huomasin ensimmäistä kertaa muutoksen peilissä. Vyötärö! Yläkroppani on vahvistunut ja samalla myös sattuu joko huonosta nukkumisasennosta tai nuhasta. Toki voi olla että kuvittelen, painoni on vieläkin pysynyt samana. Syön vieläkin lähes 3000 kaloria päivässä ja nälkä tulee kellon lyömällä. Jännittää koska aletaan vähentää ruokaa. Töissä syön melkein yhtä paljon kuin jätkät ja joskus enemmänkin. Kotona syön enemmän kuin poikaystäväni, mikäli ruokaa riittää. Välillä nopeat syö hitaat, yritän voittaa!

Onneksi tänään on herkkupäivä, dominosuklaa odottaa jääkaapissa ja on odottanut jo viikon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Join a pole competition they said, it'll be fun they said

Ja niin se olikin!! Aamulla lähti suunta kohti Raumaa ja Walimon tankotanssikisoja. Eilen oli pakattu kasa eväitä ja kaikki tavarat kahtee...